torstai 19. huhtikuuta 2018

Postimerkki huomioi ahvenanmaalaista mehiläistarhausta


Toukokuun 28. päivänä Åland Post huomioi ahvenanmaalaista mehiläistarhausta. Mehiläiset ovat saarella hyvin tärkeitä hedelmä- ja marjanviljelyksille, joten tarhamehiläisen löytää tietenkin omenankukkien seasta ruotsalaisen taiteilija Torbjörn Östmanin piirtämänä.


Ahvenanmaalaiset mehiläiset ovat haluttuja, koska ne ovat epätavallisen terveitä. Se johtuu muuan muassa siitä, että Ahvenanmaa on onnistuttu pitämään varroapunkkivapaana alueena. Pelätty punkki voi lyhyessä ajassa tuhota koko mehiläisyhdyskunnan ja on vitsaus mehiläistarhaajille kaikkialla maailmassa. Muun muassa Ahvenanmaan mehiläistarhausyhdistyksen uutteran painostuksen ansiosta EU-komissio antoi syksyllä 2013 Ahvenanmaalle aseman varroavapaana alueena. Mehiläisten tuonti Ahvenanmaalle on täysin kielletty. Varroavapaiksi alueiksi luetaan nykyään vain Ahvenanmaa, Mansaari, Australia ja Islanti. Kaikki Islannin mehiläisyhdyskunnat ovat kuitenkin peräisin Ahvenanmaalta.

Mehiläistarhaus pääsi vauhtiin Ahvenanmaalla 1800-luvun loppupuolella. Nykyään mehiläishoitajia on noin 80, joista suurin osa on harrastelijoita. Suurin osa noin 950:stä mehiläisyhdyskunnasta on sijoitettu pölytyksen takia hedelmä- ja marjanviljelysten välittömään läheisyyteen.

Lähde ja teksti sekä kuva:
Åland Postin lehdistötiedote maaliskuu 2018

torstai 12. huhtikuuta 2018

Kirja Euroopasta Suomeen 1819–1873 lähetetyistä kirjeistä


Suomen Filatelistiliiton kustantama Kirjeitä Euroopasta Suomeen 1819–1873 -kirja esittelee osia tanskalaisen filatelistin Børge Lundhin kokoelmasta. Suurin osa kirjan sivuista on kuvia Lundhin kokoelmalehdistä. Kokoelmalehtien teksti on englannin kielellä, muuten kirja on pääsääntöisesti sekä suomeksi että englanniksi. Kirja on painettu vuonna 1990.

Kirja kertoo 1800-luvun postileimoista, postireiteistä ja postimaksuista Euroopassa, Suomeen kulkeneiden kirjeiden osalta. Teoksessa kuvatut kirjeet ovat esifilateliaa, joka tarkoittaa postihistoriaa ennen postimerkkien aikaa. Kirjan avulla saa monipuolisen kuvan 1800-luvun eurooppalaisesta postihistoriasta, koska kirjassa on Suomeen lähetettyjä kirjeitä muun muassa Ruotsista, Tanskasta, Saksasta, Ranskasta, Belgiasta, Italiasta, Espanjasta ja Portugalista.

Teoksen mukaan melkein kaikki posti Suomeen kulki vuosina 1819–1873 Hampurin kautta. Hampurista posti jatkoi matkaansa Tanskan, Ruotsin ja Eckerön kautta tai Tanskan, Ruotsin ja Tornion kautta taikka Preussin, Venäjän, Pietarin ja Viipurin kautta taikka Greifswaldin tai Stralsundin kautta Itämeren poikki Ystadiin ja sieltä edelleen Ruotsin ja Ahvenanmaan kautta. Kirjassa on eri postireiteistä kuvia, joiden avulla saa hyvän käsityksen siitä, kuinka posti kulki Suomeen 1800-luvulla.

Kirjeitä Euroopasta Suomeen 1819–1873 -kirjaa on painettu ainakin 300 kappaletta, koska kuvassa oleva kirja on numero 8/300.

In the picture is number 8/300 of the book European Letters to Finland 1819 to 1873.

Book about European Letters to Finland 1819 to 1873


European Letters to Finland 1819 to 1873 is a book based on the collection of a Danish philatelist Børge Lundh. The book is published by the Philatelic Federation of Finland. Many of the European postmarks, post-routes and postage rates in the 19th century are introduced in the book. For example prephilatelic letters from Sweden, Denmark, Germany, France, Belgium, Italy, Spain and Portugal to Finland are included in the book.

Lähde/source:
Børge Lundh: European Letters to Finland 1819 to 1873, Suomen Filatelistiliitto ry/Philatelic Federation of Finland, 1990

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Pekka Rannikon Saarisen mallin kokoelmalle suuri kulta Kesfila 2018 -näyttelyssä


Jyväskylässä järjestettiin viime viikonloppuna kansallinen Kesfila 2018 -postimerkkinäyttely. Näyttelyssä oli yli 400 kehystä kokoelmia.

Pekka Rannikon perinteisen filatelian kokoelma Saarisen mallista 1917–1930 palkittiin suurella kultamitalilla ja kunniapalkinnolla. Perinteisen filatelian luokassa jaettiin kuusi kultamitalia seuraaville kokoelmille: Asko Haahtelan Malli 1954, Jouko Kaartisen Hammaste- ja painantaerikoisuuksia Suomen postimerkeissä, Esa Aaltosen Suomen soikio- ja isohampaiset merkit, Kalervo Lappalaisen Yleismerkit 1930–1952, Ilkka Mustosen Suomen Punainen Risti 1904–1946 sekä Kari Tapolan Malli 1954.

Kesfila 2018 -postimerkkinäyttelyn arvosteluosaston, kun mestariluokan kokoelmia ei lasketa, paras kokoelma oli Pekka Rannikon kokoelma Saarisen mallista. Kuvassa Saarisen mallin eli mallin 1917 postimerkeistä kahden markan ja viiden markan merkit.

Leimamerkkiluokan ainoa kokoelma oli Tuomo Koskiahon Virossa käytetyt leimamerkit 1918–1944, joka sai kultamitalin.

Postihistorian luokassa jaettiin neljä kultamitalia. Kullan lisäksi kunniapalkinnon saivat Harri Ala-Honkolan Käyttösarja 1930 postimaksuja ja muita maksuja 1930–1962, Janne Nikkasen Espoon postin kehitys 1809–1918 sekä Matti Rannan Oulussa käytetyt autonomian aikana valmistetut posti- ja sensuurileimat. Jorma Keturin kokoelma Postilähetyksiin kohdistunut salainen urkinta ja julkinen tarkastustoiminta Suomessa ansaitsi kultamitalin lisäksi tuomariston onnittelut.

Lentopostiluokassa oli kaksi kokoelmaa, joista toinen yhden kehyksen kokoelma. Veli-Heikki Niemisen kokoelma Ilma-alus Graf Zeppelin LZ 127 osana suomalaista postihistoriaa sai kultamitalin ja kunniapalkinnon. Esko Seitsosen kokoelma Suomalaisen lentopostin ohjaukseen käytettyjä leimoja ja merkintöjä 1938–1948 sai 79 pistettä.

Mielenkiintoinen kokoelma oli Risto Pitkäsen Suomen tuberkuloosijoulumerkit 1908–1991. Mielenkiintoinen siksi, että tuberkuloosijoulumerkit eivät olleet postimerkkejä, vaan käytännössä kirjeensulkijoita. Kuvassa joulumerkki vuodelta 1955.

Aihefilatelian luokassa Helena Salomaan kokoelma Kemian tarina ja Olli Viljasen kokoelma Maailmat kohtaavat palkittiin suurella kullatulla hopealla.

Avoimen filatelian paras kokoelma (kullattu hopea) oli Kalervo Lappalaisen Jyväskylä – markkinapaikasta yliopistokaupungiksi.

Maksimifilatelian luokan ainoa kokoelma oli Olli Turusen Talvista urheilua, joka sai ison hopeamitalin.

Postikorttiluokassa jaettiin neljä suurta kullattua hopeaa. Luokan parhaat kokoelmat olivat Kari Salosen Taistelu Tampereesta 1918, joka sai myös kunniapalkinnon, Janne Nikkasen Viikonloppumatka Tallinnaan viimeisimmän Venäjän valtakauden 1896–1918 aikana, Risto Pitkäsen Marilyn Monroen elokuvaura ja Seppo Pohjolan Keuruu kotiseutuni.

Kesfila 2018 -näyttelyssä oli kaksi mallin 1954 kokoelmaa, joista kumpikin palkittiin kultamitalilla. Kuvassa mallin 1954 postimerkeistä viiden markan ja 20 markan merkit.

Täydellinen palkintoluettelo löytyy Keski-Suomen Filatelistiseuran Internet-sivuilta osoitteesta www.kesfila.net/kesfila.

Lähde:
Keski-Suomen Filatelistiseura ry: https://www.kesfila.net/kesfila ja palkintoluettelo (9.4.2018)

Testamenttilahjoituksena saatuja pitsikortteja esille Postimuseoon



Postimuseo on saanut testamenttilahjoituksen, joka käsittää noin 400 postikorttia Aarre Schwartzin postikorttikokoelmasta. Lahjoitus koostuu 1800–1900 -lukujen vaihteen uudenvuoden tervehdyskorteista, joulu-, Helsinki- ja niin sanotuista pitsikorteista. Vapriikin kokouskäytävällä on esillä näyttely Kortti kuin koru 10.4.–27.5.2018, jossa on esillä lahjoituskokoelmasta pieni otos kauniita, korumaisia pitsikortteja 1880-luvulta 1900-luvun ensivuosiin.


Pitsikortit edustavat postikortin vanhinta käyttökulttuuria 1800-luvun lopulta. Pitsikorttien koko ja muoto vaihtelivat, ja niissä käytettiin paljon kohopainantaa, silkki- ja kultauskoristeita, joskus jopa ristipistokirjontaa. Kortin reuna oli usein pitsimäisesti lävistetty, saha- tai nyhälaitainen tai muuten eri tavoin muotoon leikattu. Tästä johtuu korttien kutsumanimi, pitsikortti.

Pitsikorttien käyttötarkoitus vaihteli kuten postikortin nykyäänkin, mutta erityisen suosittuja olivat onnittelu- ja juhlapäivätoivotukset. Osa kokoelman pitsikorteista on kaksiosaisia taittokortteja, joissa kortin sisäsivulle on painettu henkilön nimi. Näitä nimellisiä pitsikortteja käytettiin visiitti- ja nimikorttien tapaan vieraisilla käytäessä.


Kortti kuin koru – pitsikortteja testamenttilahjoituskokoelmasta -näyttely Vapriikin kokouskäytävällä, Alaverstaanraitti 5, Tampere 10.4.–27.5.2018.

Lähde ja teksti sekä kuvat:
Postimuseon tiedote 9.4.2018

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Mihin menet filatelia?


Filatelia eli postimerkkeily on maailman toiseksi suosituin harrastus jalkapallon jälkeen – tai oli ainakin joskus. Maailmalla filatelia on yhä edelleen suosittu harrastus, erityisesti Aasiassa. Mutta meillä Suomessa postimerkkeilyn suosio on hiipunut ja harrastuksena tuskin kymmenen suosituimman joukossa.

Suomen järjestäytyneen filatelian kentässä keski-ikä nousee jatkuvasti ja uusia nuoren polven filatelisteja saa etsiä kuin neulaa heinäsuovasta. On täysin mahdollista, että postimerkkikerhojen jäsenistä jopa 90 prosenttia on yli 60-vuotiaita. Niin sanottuja pöytälaatikkofilatelisteja on varmasti paljon enemmän kuin järjestäytyneitä filatelisteja, mutta he eivät tee numeroa harrastuksestaan.

Tosin se ei paljon eroa järjestäytyneestä filateliasta maassamme – me aktiiviset postimerkkeilijät hehkutamme harrastuksemme hienoutta lähinnä omassa piirissämme, joka siis koostuu jo filateliaa harrastavista. Miksi me emme riittävässä määrin markkinoi tätä loistavaa harrastusta Matti ja Maija Meikäläisille? Ja miksi me emme hyödynnä niitä kanavia, joilla nykynuorison tavoittaa? Rahaa ei voi käyttää tekosyynä ja osaamistakin filatelistien joukosta varmasti löytyy.

Postimerkkeilyn markkinoinnissa on rakkaassa kotimaassamme unohdettu sosiaalisen median tuomat mahdollisuudet. On Facebookia, Twitteriä, Instagramia, Snapchatia, YouTubea, Pinterestiä, Google+:aa, ja niin edelleen. Kanavia löytyy, mutta silti jostain syystä Suomen Filatelistiliitto ja postimerkkikerhot keskittyvät mieluummin painettuihin postimerkkilehtiin ja vastaaviin, eikä somea ole otettu haltuun. Toki perinteistä mediaa ei saa täysin unohtaa ja sillekin on oma paikkansa, mutta ilman somea maamme filatelian suuntaa ei saada käännettyä.

Ulkomailla filatelian edistäminen sosiaalista mediaa hyödyntämällä on jo arkipäivää. Onneksi meillä Suomessakin on positiivisia poikkeuksia, kuten Suomen Filateliapalvelu Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa; myös viime vuonna järjestetty Finlandia 2017 -näyttely hyödynsi samoja kanavia.

Mihin menet filatelia? Ulkomailla filatelialla ei ole hätää. Jos tiedätte, mihin suomalainen filatelia on menossa, niin kertokaa se minullekin. En ole suomalaisten postimerkkeilyharrastuksen suhteen pessimisti, vaan olen realisti. Laivan kurssi on saatava kääntymään; mieti, mitä voit itse tehdä asian hyväksi.


perjantai 6. huhtikuuta 2018

Numismatiikka on suosittu keräilyharrastus siinä missä filatelia ja postikortitkin


Uusiseelantilainen vuoden 1967 postimerkki, joka juhlistaa 100-vuotiasta sikäläistä postisäästöpankkia.

Filatelia ja postikorttien keräily ovat suosittuja keräilyharrastuksia. Numismatiikka ei jää niiden suosiosta kauas. Numismatiikan mielletään tarkoittavan yleensä rahojen (kolikoiden ja seteleiden) keräilyä, mutta sen merkitys on laajempi.

Numismatiikka tarkoittaa rahatiedettä, joka on rahojen ja mitalien tutkimusta. Kyse ei siis ole pelkästään keräilystä, vaan myös tutkimisesta; sitä filateliakin parhaimmillaan on, ei vain keräilyä, vaan myös tutkimustyötä ja uusien löytöjen tekemistä. Numismatiikassa kerätään ja tutkitaan muitakin maksuvälineitä kuin vain rahoja, esimerkiksi arvopapereita. Mitalit jo edellä mainittiinkin ja usein myös kunniamerkkien ajatellaan olevan ainakin numismatiikan reuna-alue.

Suomessa numismaatikkojen kattojärjestönä toimii vuonna 1970 perustettu Suomen Numismaatikkoliitto. Liittoon kuuluu yli 20 jäsenyhdistystä ja liitto julkaisee Numismaatikko-lehteä. Numismaatikkoliiton kotisivut ovat osoitteessa www.numismaatikko.fi.

Tongan pyöreät postimerkit juhlistavat Polynesian ensimmäisiä kultakolikoita.

Lähteet:
Wikipedia (https://fi.wikipedia.org), artikkeli Numismatiikka (5.4.2018)
Wikipedia (https://fi.wikipedia.org), artikkeli Suomen Numismaatikkoliitto (5.4.2018)

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Filatelian termejä: Maksimikortti


Suomalainen maksimikortti Seppo Rädystä. Räty saavutti keihäänheitossa olympiahopean ja kaksi olympiapronssia, MM-kullan ja -hopean sekä EM-hopean. Nykykeihäällä Rädyn paras tulos oli 90,60 metriä. (Lähde: Wikipedia (https://fi.wikipedia.org), artikkeli Seppo Räty, 1.4.2017.)

Maksimikortti on postikortin, postimerkin ja postileiman yhdistelmä, jossa postimerkki on kiinnitetty postikortin kuvapuolelle ja jossa postimerkki on leimattu postileimalla. Oleellista on se, että postikortti, -merkki ja -leima liittyvät kaikki samaan aiheeseen. Useat postihallinnot julkaisevat omia ns. virallisia maksimikortteja. Suurin osa erilaisista maksimikorteista on kuitenkin keräilijöiden itsensä valmistamia; keräilijä hankkii uuden postimerkkijulkaisun aiheeseen sopivan postikortin, kiinnittää sen kuvapuolelle yhden postimerkkijulkaisun merkeistä ja pyytää ensipäivätapahtumassa postin leimaajaa leimaamaan postimerkin ensipäiväleimalla (siten, että osa leimasta osuu postikortille).

Maailman ensimmäiset maksimikortit ovat tiettävästi 1800-luvun loppupuolelta. Suomen ensimmäiset ja harvinaisimmat maksimikortit ovat 1900-luvun alkupuoliskolta. Postimerkkinäyttelyissä maksimikorttikokoelmille on oma luokkansa: maksimifilatelian luokka. Suomessa maksimifilatelian luokassa on ollut yhdessä näyttelyssä tavallisesti vain 1-2 kokoelmaa. Maksimikortteja voi valmistaa omaksi iloksi vaikka minkälaisia, mutta näyttelykokoelmissa esitettäville maksimikorteille on asetettu tiukat kriteerit; esimerkiksi uudemmissa maksimikorteissa kortin kuvapuolella saa olla vain yksi postimerkki, maksimikortin koolle on asetettu tiukat rajat ja postikortin kuva-aihe ei saa olla jäljennös postimerkistä.

Norjalainen maksimikortti Vegard Ulvangista. Ulvang saavutti hiihdossa mm. neljä mitalia (kolme kultaa ja yhden hopean) Albertvillen olympialaisista sekä kolme mitalia (kullan, hopean ja pronssin) Falunin MM-kisoista. (Lähde: Wikipedia (https://fi.wikipedia.org), artikkeli Vegard Ulvang, 1.4.2017.)

Kansainvälisen filatelistiliiton (FIP) maksimifilatelian komission sivusto löytyy osoitteesta www.maximaphily.info. Suomessa maksimikorttien keräilijöiden yhdistys on Maksimifilatelistit.